Miksi Paper House: Korea on täydellinen esimerkki sarjan uusintaversiosta

Paper House -sarja alkoi espanjalaisella Athena 3 -kanavalla toukokuussa 2017. Muutamaa kuukautta myöhemmin kansainväliset suoratoistooikeudet osti kuitenkin suoratoistopalvelu Netflix. Alusta editoi jaksot uudelleen, lisäsi englanninkielisen Money Heist -nimen ja julkaisi sen omana alkuperäisenä projektinsa. Silloin koko maailma alkoi puhua "paperitalosta".

Sarja kesti viisi kautta ja päättyi vuonna 2021. Kuitenkin jo 24. kesäkuuta 2022 ohjelmasta ilmestyi Netflixiin uusi versio: uusintaversio Paper House: Koreasta. Alkuperäisessä ja englanninkielisessä versiossa on myös alaotsikko "Single Economic Zone".

Kannattaa varoittaa heti: remake seuraa aika tiiviisti edellisen projektin juonetta. Siksi ne, jotka rakastivat espanjalaista "paperitaloa", voivat olla kyllästyneitä: suurin osa tapahtumista tiedetään etukäteen. Yllätyksiä on kuitenkin asiantuntijoille, varsinkin itse juoni.

Uusi sarja - referenssiesimerkki tehdä uudelleen. Se säilyttää tuon "paperitalon" hengen, mutta piirtää juonen täysin eri ympäristöön ja jopa aikaan. Siksi korealainen versio on niin hyvä.

1. Sarja säilyttää täysin alkuperäisen tunnelman.

Perusjuoni on sama molemmissa projekteissa: Professori-niminen nerokas rikollinen kokoaa kirjavan porukan toteuttamaan maan historian suurimman ryöstön. Hän antaa kaikille alaisilleen kutsumerkkejä kaupunkinimien muodossa ja laatii selkeän suunnitelman.

Rikolliset murtautuvat laitokseen, jossa he varastoivat ja tulostavat rahaa ja ottavat panttivankeja. He eivät aio vain ottaa valuuttavarantoa, vaan myös leimata uusia seteleitä ja sitten kaivaa ja paeta. Toistuvasti näyttää siltä, ​​​​että sankarit ovat toivottomassa tilanteessa: poliisi ja erikoispalvelut piirittävät rakennuksen välittömästi. Professori kuitenkin ennakoi kirjaimellisesti kaikki vastustajien toimet.

On selvää, että juoneiden täydellinen yhteensattuma järkyttää niitä, jotka rakastivat alkuperäistä "paperitaloa" ja haaveilivat näkevänsä jotain uutta. Mutta projekti kuvattiin toiselle markkinoille. Ensinnäkin korealaisille katsojille, jotka eivät usein pidä länsimaisista TV-ohjelmista. Erityisesti Netflix eivät edes kääntäneet Paperitaloa heidän kielelleen.

Ottaen huomioon kuinka suosittuja korealaiset sarjat ovat sivustolla (muista ainakin "Kalmaripeli”, “Hell Calling” tai “Zombie Kingdom”), loogisin päätös on tehdä uusintaversio. Tämä houkuttelee katsojia Aasian maista ruuduille ja yksinkertaisesti niitä, jotka eivät pidä eurooppalaisista projekteista. Lisäksi korealaiseen "paperitaloon" sijoitettiin selvästi enemmän rahaa kuin alkuperäisen ensimmäisellä kaudella: uusi esitys näyttää paljon kalliimmalta.

Mutta samaan aikaan ”Paper House: Korea” toistaa monia kohtauksia lähes kuva ruudulta. Lisäksi tekijät lähestyivät näyttelijöiden valintaa mahdollisimman vastuullisesti. Toissijaiset hahmot, kuten Moskova, Oslo ja Helsinki, muistuttavat täysin alkuperäisten henkilöiden muotokuvia. Tokio, jonka näkökulmasta kerrontaa johdetaan, näyttää hyvin erilaiselta, mutta säilyttää röyhkeyden ja haavoittuvuuden yhdistelmän. Sanalla sanoen, koko projektissa ei ole yhtäkään sankaria, joka ei vastaisi tyyppiä.

Riittää kuitenkin avata luettelo kahden "paperitalon" jaksoista ymmärtääksesi, että juoni esitetään hieman eri tavalla. Koreankielinen versio esitti kuusi jaksoa, joista jokainen kesti yli tunnin. Alkuperäisen kappaleen ensimmäinen osa koostui 13 lyhyemmästä jaksosta. Joten tarinan vauhti on hieman erilainen. Lisäksi joidenkin hahmojen suhde paljastuu aikaisemmin. Näyttää siltä, ​​että sovituksen tekijät päättivät hieman korjata alkuperäisen puutteet ja nopeuttaa asioita. On kyseenalaista, onko se parantunut.

2. "Paper House: Korea" sopii toiminnan maan nykyiseen ympäristöön

Jo sarjan teaserissa kirjoittajat pilkkasivat hieman alkuperäisen ystäville. Kaikki tietävät, että espanjalaisessa versiossa hahmot käyttivät Salvador Dalin naamioita. Heistä on jopa tullut eräänlainen symboli faneille - ei niin suosittuja kuin Guy Fawkes elokuvasta "V tarkoittaa Vendettaa", mutta tunnistettavissa.

Uuden sarjan lyhyessä promo-tekstissä Professori katsoo seinää, jossa useat versiot naamioista riippuvat yhtä aikaa, ja näyttää kurottautuvan samaan Daliin. Mutta itse asiassa jo trailerissa ja kehyksissä näytettiin, että hahmot käyttävät Hahoe-naamioita. MukaanMoney Heist Korea: Park Hae-soo paljastaa naamion todellisen merkityksen; Jun Jong-seo sanoo Tokion toisin kuin Original One / Uutiset 18 näyttelijä Park Hae-soo (hän ​​tuli tunnetuksi Kalmaripelin jälkeen, ja nyt hänen hahmonsa on Berliini), he liittyvät kansalliseen kansanperinteeseen ja vallanpitäjien kritiikkiin.

Mutta kirjoittajat eivät rajoittuneet vain paikan muutokseen ja korealaisiin elementteihin. Ehkä ne, jotka katsoivat alkuperäistä, hämmästyvät täysin käynnistäessään uuden sarjan. Loppujen lopuksi johdanto osoittaa, että nyt asia etenee tulevaisuudessa. Nimittäin vuonna 2025, kun Pohjoinen ja Etelä-Korea julistivat aselevon ja avasivat yhteisen talousvyöhykkeen. Myös kuva itse Tokiosta on muuttunut. Nyt tämä on tyttö, joka palveli Pohjois-Korean armeijassa, ja rajojen avaamisen jälkeen hän muutti välittömästi Pjongjangista Souliin.

Tässä osassa Paper House puhuu jo erityisesti Korealle tärkeistä asioista. Toisaalta näyttää unelmalta, että nämä kaksi maata todellakin joskus lopettavat riitaisuutensa. Toisaalta juoni menee ajoittain kapitalismin kritiikkiin. Pohjoiskorealaiset muuttavat etelään etsimään parempaa elämää, mutta kohtaavat petoksen, työpaikan puutetta ja muita ongelmia. Nämä aiheet näyttävät erityisen realistisilta, jos tunnet Saksan jakautumisen historian. Samalla tavalla Itä-Berliinin asukkaat 80-luvulla pakenivat länteen, mutta joutuivat vaikeisiin oloihin.

Jopa itse toiminnan juoni ei viittaa vain rahan varastamisen haluun, vaan unelmiin maailman muutoksista ja oikeudenmukaisuudesta: sekä Tokiolla että Professorilla on jaloja motiiveja.

Pääosassa sarja siirtyy pois tästä teemasta, mutta silti yksittäiset elementit muistuttavat säännöllisesti, että ”Paper House” on osittain draama kahdesta Koreasta. Jopa panttivankien keskuudessa esiintyy säännöllisiä yhteenottoja alkuperän vuoksi. Ja Pohjois-Korean tiedustelupalvelut vaativat kovempia menetelmiä kuin etelän neuvottelijat.

3. ”Paper House: Korea” on yllättävän kansainvälinen projekti

Lopuksi on syytä mainita vielä yksi seikka, joka järkyttää klassikon faneja jonkin verran Korean sarjamutta miellyttää kaikkia muita. Kuten Kalmaripeli, uusi elokuva on suunniteltu helposti katsottavaksi missä tahansa maassa.

Alkuperäisen idea auttaa tekijöitä: esimerkiksi päähenkilöiden nimet on helppo ymmärtää, koska kaupunkien nimet osoittavat heitä. Ja ylipäätään "Paperitalon" päätoiminta tapahtuu suurimmaksi osaksi yhden rakennuksen sisällä, ja valtaosa tärkeistä hahmoista on populaarielokuvasta tuttuja arkkityyppejä.

Tämä riistää sarjalta osittain puhtaasti korealaisen viehätyksen, jota draamafanit arvostavat niin paljon. Mutta se tekee projektista massiivisemman.

"Paper House: Korea" tulee olemaan tylsää katsottavaa niille, jotka tuntevat alkuperäisen ulkoa - vain odottamaton johdatus jää koukkuun. Mutta loput saavat uuden mahdollisuuden nähdä tarina, joka aikoinaan kiehtoi miljoonia faneja. Remake kuvattiin ilmeisellä rakkaudella vanhaa projektia kohtaan, joten se ei juuri häviä sille.