Se on pussissa: mistä 10 suosittua fraseologista yksikköä ja sananlaskua tulivat

Kustantaja "AST" julkaisi Olesya Drozdovan kirjan "Pidä huolta puheesta". Siinä kirjailija puhuu viihdyttävästi ja humoristisesti viestinnässä usein käytettyjen venäjän sanojen ja ilmaisujen alkuperästä. Tarjoamme sinulle mahdollisuuden oppia 10 fraseologisen yksikön ja sananlaskun ilmestymisen historiaa.

1. Seitsemäs vesi hyytelön päällä

Tämä hyytelö on kaikkialla! Ja venäläisen kirjallisuuden teoksissa ja päässä, kun kyse on kaukaisista sukulaisista. Ihmisiä, joita yhdistää pieni sukulaisuusaste, kutsutaan yleensä seitsemänneksi hyytelön päällä. Ja myös ne, joiden kanssa sukulaisuus on yleensä kyseenalainen.

Seitsemäs vesi on nimetty tässä ehdollisesti. On olemassa vaihtoehtoja "kymmenennellä" ja jopa "yhdeksännellä" vedellä: numero tässä ilmaisussa on yleistetty symbolinen merkitys. Sillä ei ole väliä mikä numero hän on. Tärkeintä on, että se ei ole ensimmäinen, ei toinen, vaan jotain hyvin kaukana meistä.

Miksi he sanovat niin? Fraseologisen yksikön alkuperästä on kaksi versiota, ja molemmat liittyvät hyytelöön (loogisesti).

Syytä sedimenttiä

Ensimmäisen version mukaan ilmaisu liittyy hyytelön valmistustekniikkaan. Sitä varten tarvittavan tärkkelyksen saamiseksi perunamuusia pestiin useita kertoja vedellä ja sitten odotettiin, että sakka putoaa pois.

Ja kuten ymmärrät, jokaisella seuraavalla yrityksellä vedessä oli yhä vähemmän tärkkelystä, sedimentin määrä väheni. Joka asianmukaisella mielikuvituksella muistutti sukulaisuusasteen vähenemistä perhesiteiden etäisyyden mukaan.

Kissel kestää liian kauan

Toinen versio viittaa jo hitsattuihin juoda. Kun valmis hyytelö istuu liian kauan, sen pinnalle ilmestyy vettä. Ensimmäinen tällainen vesikerros muistuttaa ainakin jonkin verran hyytelöä, mutta seitsemännen kerran pitkään seisoneen hyytelön päälle syntyneellä kerroksella ei ole mitään tekemistä juoman kanssa.

Kuvaannollisesti puhuen "seitsemäs vesi" on hyytelön hyvin kaukainen sukulainen. Yhtäläisyyksien löytäminen on lähes mahdotonta. Ja tämä kuvaa selvästi niiden ihmisten äärimmäisen etäistä suhdetta, jotka ovat toistensa seitsemäs vesi hyytelössä.

2. Mene kahvaan

Fraseologismi "päästä kahvaan" - jonkin tilan äärimmäisestä asteesta, toivottomuudesta. Kun kaikki on niin huonosti, että ihminen vajoaa sallitun alarajalle. Mutta jos unohdamme jonkin aikaa tavanomaisen merkityksen ja katsomme lausetta ulkopuolelta, se aiheuttaa hämmennystä. Ensinnäkin, kuinka voit mennä kahvaan, jos se on osa kehoa? Vai onko se ovenkahva? Tai yleensä - pallosta?

Hylkäämme heti kynän kirjoitusvälineenä - ilmaisu vanha, tätä paperitavaraa ei silloin ollut olemassa. Kuten kävi ilmi, muut vaihtoehdot ovat myös kassalla.

"Syötävä" versio

Ilmauksen "tavoita kahvaan" alkuperästä on useita versioita. Suosituin sanoo, että se liittyy kalachin muotoon, joka näytti ennen linnalta. Kuten muistat, lukko on kiinnitetty kahleeseen, ja tällä kalachilla oli oma "sakkelin" analogi - sitä pidettiin kädessä, kun he söivät rikasta tuotetta. Yleensä tämä osa leivästä annettiin köyhille tai syötettiin koirille.

Ja nyt, jos henkilö hyväksyi almuja tämän "kynän" muodossa, niin siinä se, hän ja hän "pääsivät". Eli hän upposi minnekään alapuolelle, hän on iloinen jopa sellaisesta kappaleesta ja on mukana tuhoisa asema.

Muuten, toinen mahdollinen lauseen ulkoasun muunnelma liittyy myös köyhyyteen. Ei voida sulkea pois sitä, että "kahvaan tavoittaminen" tarkoittaa vajoamista siihen pisteeseen, jossa seisot käsi ojennettuna.

"Toimiva" versio

On myös versio, joka perustuu terveydelle vaarallisen työn suorittamiseen ja joka ei vaadi korkeaa pätevyyttä. Esimerkiksi seisomaan koneen ääressä ja vain kääntämään "kahvaa", kun mestari käsittelee materiaalia. Ennen vanhaan työsuojeluun ei kiinnitetty riittävästi huomiota, ja ihminen hengitti haitallista metalli- tai kivipölyä työskennellen monta tuntia päivässä ja saaen pieni palkka.

Kaikki tämä vaikutti hänen ruumiinsa tilaan. Siksi, kun joku suostui sellaisiin työoloihin, ymmärtäen, mihin se johti, he sanoivat, että hän "pääsi kahvaan". Koneen kahvaan, joka on kierrettävä.

Arabialainen versio

Venäjällä he halusivat käydä kauppaa ulkomaalaisten kanssa: heiltä saattoi aina ostaa jotain omaperäistä ja outoa. Ja samalla täydennä budjettiasi myymällä kotimaisia ​​tavaroita. Kaupallisissa suhteissa arabien kanssa venäläiset kuulivat ajoittain sanan "rukka", joka tarkoittaa "erittäin vaikeaa tilannetta".

Edelleen perinne laske hintaa on syvät juuret. Luultavasti arabit valittivat "rukasta", kun he halusivat muuttaa sopimuksen ehtoja, ja venäläiset kommentoivat tätä lauseella "Siinä se on, olemme päässeet kahvaan"... Eli neuvotteluvaiheeseen asti, jolloin kauppias alkaa "paineista sääliä" ja vähentää hinta.

3. Porkkanaloitsuun

Fraseologismi keksittiin analogisesti kirkon juhlapäivien ja rituaalien nimien kanssa. Kristittyjen salaliitto on viimeinen päivä ennen paastoa, jolloin uskovat saivat syödä maito- ja lihatuotteita. Tällaista ruokaa kutsuttiin pikaruokaksi.

Paaston aikana kristityt eivät voi syödä vain pikaruokaa nojata, jonka luettelossa oli aina porkkanat. Siksi ilmaus "porkkanan viehätys" on absurdi. Ei ollut sellaista päivää, jonka jälkeen porkkanaruokien syöminen olisi kiellettyä.

Viehätyksen yhdistelmä laihaan ja vaarattomaan kasvikseen on leikkisä fiksaatio mahdottomasta. Porkkanaloitsun odottaminen on kuin kiinalaista pääsiäistä, toista tulemista tai kunnes syöpä viheltää vuorella. Toisin sanoen, loputtomiin, aina aikaan asti, jota ei koskaan tule, äärettömyyteen asti.

4. Ystävällinen sana ja kissa on tyytyväinen

Tiesitkö, että "Kissa" on sukunimi rohkea merimies? Tämän todistaa legenda ilmaisun "ystävällinen sana ja kissa on tyytyväinen" alkuperästä. Tapahtuiko tämä tarina todella vai ei, emme tiedä. Yksi asia on varma: rohkea merimies Pjotr ​​Koshka oli todella olemassa. Hänelle pystytettiin muistomerkki Sevastopolissa. Hän oli hämmästyttävän rohkea mies, joka aina toimi kuin sankari...

"Laulamme laulun rohkeiden hulluudelle!"

Ensin kerron lyhyesti Peter Koshkan elämästä ja hänen rikoksistaan. Ja lopussa - upea tarina ystävällisestä sanasta.

Pjotr ​​Koshka syntyi maaorjaperheeseen. 21-vuotiaana hänet nimitettiin värvättyihin ja hän tuli Mustanmeren laivaston 30. laivaston miehistön palvelukseen merimiehenä. Jumalanpalvelus pidettiin Sevastopolissa. Ja 4 vuotta myöhemmin, vuonna 1853, alkoi Krimin sota.

Sevastopolin linnoituksen suojelemiseksi Peter lähetettiin muiden miehistön jäsenten kanssa maihin. Merimies osoitti niin rohkeutta maalla, että legendat hänen rohkeudestaan ​​alkoivat pian kiertää ympäri kaupunkia. Hän osoitti usein aloitetta ja suoritti sankaritekoja.

Tutkittuaan alueen hyvin, Pietari teki säännöllisesti selvityksiä vihollisleirille. Huomattuaan vihollisen haudassa aiemmin tapetun aliupseerin, jonka vihollinen hautasi vyötäröä myöten maahan, merimies suostui lopettamaan häpeän.

He eivät antaneet hänen mennä heti. Liian paljon riskialtista astua vihollisen eteen. Mutta Koshka oli sinnikäs: hyväksyntä vaaralliselle taistelulle saatiin.

Ennen aamunkoittoa hän naamioitumista varten veti harmaan pussin päällensä ja alkoi ryömiä hyvin hitaasti, ajoittain jäätyen ja pysähtyen. Kun hän ryömi tilan seinälle, oli jo valoisaa. Merimies jäätyi romahtaneen seinän luona iltaan asti ilman vettä, leipää ja ainakin mahdollisuutta liikkua. Muistutan, että maatila ei ole vain asutus, vaan myös erillinen talonpoikatila, jolla on erillinen talous.

Illan tultua Kissa jatkoi aloittamaansa ja pääsi lopulta kuolleiden luo. Hän heitti hänet äkillisesti hartioilleen ja ryntäsi juoksemaan akkuaan kohti. Hallittu…

Merimiehen takana oli muitakin tekoja. Sitten hän vangitsi yhdellä veitsellä useita vihollissotilaita. Hän pelotti ranskalaiset puoliksi kuoliaaksi, kerääntyi kattilan ympärille keitetyllä naudanlihalla ja raahasi jalkaa hoitamaan kollegojaan.

Merimiehen rohkeudesta liikkui monia tarinoita. Pjotr ​​Koshka palkittiin Sotilasritarikunnan kunniamerkillä. Ja koko elämänsä aikana hän sai kolme sotilasritarikunnan arvomerkkiä ja neljä mitalia.

Vieraillessaan suuriruhtinaiden - Nikolai I: n poikien - Sevastopolissa heidän kanssaan saapunut taiteilija Timm vangitsi merimiehen muiden alempien riveiden sankareiden joukkoon.

Krimin sodan jälkeen merimies siirrettiin reserviin, mutta muutamaa vuotta myöhemmin hän jatkoi palvelustaan ​​Itämeren laivastossa. Peter vietti elämänsä viimeiset vuodet kotikylässään työskennellen metsävartiossa.

Eräänä päivänä hän näki kaksi tyttöä putosi jään läpija ryntäsi pelastamaan heidät. Tämä saavutus päättyi rohkealle merimiehelle kuumeen, joka vaati hänen henkensä ...

Pjotr ​​Markovich Koshka oli todellinen sankari.

Legenda "ystävällisestä sanasta"

V: n työssä. JA. Dahlin "Venäläisten sananlaskuissa" näet kaksi samanlaista lausetta: "Hei, ja koira juoksee" ja "Hei ja rakasta kissaa." Ei voida sulkea pois sitä, että jälkimmäinen on yksi tarkastelemamme lauseen muunnelmista. Mutta kerron sinulle legendasta, joka liittyy tämän artikkelin sankariin.

He sanovat, että lause "Ystävällinen sana ja kissa kiva” on ulkonäkönsä velkaa legendaariselle merimiehelle. Historia kertoo, että Sevastopolin puolustamisen aikana vara-amiraali V. A. Kornilov, pommi, jossa oli palanut sulake, putosi.

Pjotr ​​Koshka näki tämän, ei ollut hukassa ja heitti pommin puuron altaaseen. Ja näin pelasti Kornilovin hengen. Vara-amiraali kiitti rohkeaa miestä sydämellisesti, mihin tämä vastasi: "Kissalle miellyttää myös hyvä sana." Vastaus meni ihmisille. Myöhemmin he alkoivat sanoa "ystävällisen" sijaan "ystävällinen", ja he unohtivat kokonaan, että Kissa on sukunimi.

Halusimme tai emme, emme tiedä, mutta on mielenkiintoinen havainto. Sevastopoliin pystytettiin Kornilovin muistomerkki, jonka vieressä voit nähdä Peter Koshkan hahmon. Merimies on kuvattu heittelemässä pommia...

5. Tartuin hinaajaan, älkää sanoko, ettei se ole kova

Sananlaskua motivaatiosta tehdä aloitettu työ loppuun asti käytettiin jopa Pushkin. Vaimolleen osoittamissaan kirjeissä hän kirjoitti: ”Jos en olisi häpeänyt, olisin palannut suoraan luoksesi kirjoittamatta riviäkään. Ei, enkelini. Hän tarttui hinaamiseen, älkää sanoko, että se ei ole kova - eli: hän lähti kirjoittamaan, joten kirjoita romaani romaaniin, runo runon jälkeen.

Hinaaja on osa hevosvaljaita. Se näyttää nahkalenkiltä kauluksen kohdalla, joka kiinnittää varret ja kaaren. Gouge on osa ohjausjärjestelmää hevonen, ja eläimen hallitsemiseksi on tarpeen valjastaa ja vetää hinaajat kunnolla. Tämä prosessi vaatii paljon voimaa ja taitoa. Siksi he sanovat: jatka, koska olet jo aloittanut. Älä sano, että et ole tusina = fyysinen vahvuus ei erotu sinusta.

Tietoja sisäänvetämisestä Dahlin sanakirja löydät muita sananlaskuja:

• "Ei kärryn voimalla, joten vedä puoliksi."
• "Jos hinaajat ovat huonoja, pidä huolta matkatavaroistasi."
• "Vaimo pyörittää paitaa ja mies vetää hinaajaa."

6. Sitä, mitä on kirjoitettu kynällä, ei voi leikata kirveellä

Sananlaskun alkuperästä on kaksi versiota. Ensimmäinen nojaa kunnioittavaan asenteeseen Venäjän virallisia asiakirjoja kohtaan. Kun prinssi antoi käskyn, hänen täytyi totella implisiittisesti. Kenenkään ei voinut muuttaa syötettyä asiakirjaa, edes barbaariset toimet paperilla eivät auttaneet.

Toinen versio on vielä mielenkiintoisempi: kirjoista ja ensimmäisistä muistikirjoista. Vanhoina aikoina paperin sijasta käytettiin lautoja, tuohta ja pergamenttia. Jälkimmäinen kuului kirjoitusmateriaalien eliittiin. Pergamentti valmistettiin karjan nahasta, käsiteltiin ja kuivattiin. Siihen oli erittäin kätevä kirjoittaa musteella, joka imeytyi heti paperiin.

Pergamenttivihkot olivat uudelleenkäytettäviä. Paikka on ohi - pyyhit ylimmän kerroksen veitsellä ja aloitat alusta. Mutta aiempien kerrosten kirjainten ääriviivat säilyivät, ihoa on mahdotonta puhdistaa 100%. Ink in Rus' oli mitä tarvitset! Siksi, vaikka puhdistat sen veitsellä, vaikka kirveellä, et poista kirjoitettua. Ja niin se ilmestyi sananlasku "Mitä kynällä kirjoitetaan, sitä ei voi kaataa kirveellä."

7. Nuijia

"Steros-klubi" - näin he sanovat henkilöstä, joka ei erotu älykkyydestä ja nopeasta älystä. Ja jos sana "cudgel" on selvä kaikille, adjektiivi "stoerosovy" on edelleen mysteeri.

Ensimmäinen versio alkuperä V: n ehdottama adjektiivi. JA. Dalem. Hän kirjoittaa, että "stoerosovy" on johdettu sanasta "stoeros", eli "seisominen" + "kasva" = "kasvau vakaasti". Mutta tämä on jotenkin ristiriidassa tavanomaisen sanamuodon kanssa. Miksi sitten on "stout-growth" eikä "stand-growth", "stand-growth", "stand-growth"?

Toisen version mukaan sana koostuu sanoista "sada" + "eros" + "muna". Tässä "sata" on numero, ja "eros" on johdannainen sanoista "eroh", "karkea", "karkea" - "solmuinen". Eli klubimme ei ole sileä, vaan solmuinen, ja niitä on sata. Käsittelemätöntä puuta, käy ilmi.

On myös kolmas versio, jonka mukaan sana "stoerosovy" tulee kreikan sanasta σταυρός - "stavros", joka tarkoittaa "paalu, risti". Tämä sana voisi tarkoittaa puutuotteita, joihin kerho myös kuuluu. Yllättäen kohti yksimielisyyttä teorian valinnassa filologit eivät ole vielä tulleet.

8. Näytän sinulle missä ravut nukkuvat talviunissa!

Miksi rapujen talvehtimispaikan selvittäminen voi tarkoittaa jotain pahaa? Päinvastoin, sen pitäisi olla opettavaista. Sanaa käytetään kuitenkin uhkana, ja se kestää yli vuosisadan.

Fraseologismia löytyy monista klassinen toimii. Edellä mainittu Mihail Evgrafovichin "Kulttuuriihmiset" on vain yksi niistä. Ja niin Tšehov, Leskov ja Ostrovski kirjoittivat "ravuista".

Tiesitkö, että ravut ovat säiliön puhtauden indikaattori? He eivät elä saastuneessa vedessä ja ovat ensimmäisiä, jotka keräävät tavaroita heiluttaakseen kynsillään muita asukkaita. Ja ravut pitävät kovasti kuoppien kaivamisesta ja vaikeuksien odottamisesta niissä.

Talvella niveljalkaiset poistuvat matalasta vedestä ja etsivät syvempiä paikkoja. He piiloutuvat koukkujen alle ja kaivavat taas pitkiä kapeita koloja-käytäviä. Yritä löytää tämä syöpä talvella!

Ja hän on iloinen: hän kaatuu tynnyriin, vetää peiton ja nukkuu lämpimiin aikoihin asti. Tieteellisesti tätä kutsutaan "virtaukseksi". anabioosi».

Koska taipumus piiloutua pois silmistä (mukaan lukien ihmisen silmät), ilmeni todennäköisesti tunnettu fraseologinen yksikkö.

On selvää, että rapujen talvehtimispaikka on pimeä, kostea ja epämukava. Siellä oleminen on epämiellyttävää, joten "lähettäminen" tähän paikkaan on erittäin tehokas uhka.

Fraseologian hakuteoksissa on toinen, jäätävä versio. Jostain syystä maaorjuuden aikoina maanomistajat halusivat erityisesti rapuja (miten ne revittiin, tai jotain). Uskottiin, että rapuja ovat erityisesti herkullinen Kuukausia, joiden nimessä on "R".

Valitettavasti tällaiset kuukaudet ovat kalenterissamme syyskuusta huhtikuuhun, eli kylmimmät. Mutta jos isäntä todella halusi rapuja, niin mikään järkevä argumentti ei joskus toiminut.

Kuten sadussa prinsessasta, joka todella halusi lumikelloja uudelle vuodelle.

Ja köyhien talonpoikien, joiden väitettiin yleensä syyllistyneen johonkin, täytyi kiivetä jäiseen veteen ja etsiä rapuja koskettamalla. On selvää, että tämä kampanja ei päättynyt mihinkään hyvään terveydelle.

Ja niin lause "missä rapu talvehtii" kasvoi vakiintuneeksi lauseeksi, jota on käytetty uhkana useiden vuosisatojen ajan. On hyvä, että tällaiset kokeet ovat jääneet kaukaiseen menneisyyteen, jättäen meille vain muistutuksen fraseologisen yksikön muodossa.

9. Filkinin kirje

Filkinin kirjettä kutsutaan halveksivasti huomion arvoiseksi asiakirjaksi, vääräksi ja jolla ei ole laillista voimaa. Ainoa asia, joka herättää kysymyksen: miksi hän on Filkin?

"Fool" - "Kukish"

Filka ja yksinkertainen venäjän kielellä ovat varmistaneet jonkinlaisen typeryksen, yksinkertaisen, razinin merkityksen. "Sinä tyhmä typerys!" - isoäiti valitti satu kultakalasta, kun isoisä jätti jälleen kerran mahdollisuuden parantaa taloudellista tilannettaan.

Ja "kirjeiden" yhteydessä voisi luulla, että puhumme dupesin laatimasta asiakirjasta. Kuten, henkilö ei ymmärrä, mutta kaikki on siellä, likainen paperi. Tämä versio on myös olemassa.

Toinen mielenkiintoinen tosiasia: sanakirjassa V. JA. Dahl "filka" on tavanomaisen merkityksen lisäksi synonyymi sanoille "fig", "fig". Suurella venyttelyllä, mutta silti voidaan olettaa, että tällainen tulkinta johti "filka-kirjaimen" ilmestymiseen.

On kuitenkin olemassa paremmin tunnettu ja mielestäni huomionarvoinen tarina, jolla on hyvä juoni, mutta huono loppu. Se tapahtui Ivan Julman aikana.

historiallinen draama

Ivan Julma jätti jälkeensä julman ja hallitsevan itsevaltaisen loiston. Koska hän pelkäsi tulla petetyksi, hän kärsi kipeästä epäilys, joka teki hänestä kekseliäisyyden "vihollisten" rauhoittamisessa.

Vuonna 1566 tsaari kutsui Solovetskin luostarin apotti Philipin ja kutsui hänet Moskovan ja koko Venäjän metropoliitiksi. Philip oli samaa mieltä, mutta ilmaisi vahvan erimielisyyden oprichninan kanssa, jonka uhrit olivat usein viattomia.

Kuten ymmärrät, oli hyödytöntä väitellä kuninkaan kanssa tästä asiasta. Kun heidät vihittiin Filippoksen arvoon, heidän täytyi allekirjoittaa kirje, jossa he lupasivat "ei puututa oprichninan ja kuninkaalliseen elämään ja tilauksesta oprichninan vuoksi... olla poistumatta metropolista".

Metropoliitta ei kuitenkaan perääntynyt ajatuksestaan. Hän lähetti yhä uudelleen ja uudelleen Ivan Julmalle "esirukouskirjeitä" pyytäen rauhoittamaan vartijoita ja vapauttamaan ihmisiä vankiloista. Viestit ärsyttivät autokraattia, ja hän kutsui niitä halveksivasti "filkinin kirjeiksi".

22. maaliskuuta 1568 Filippus kieltäytyi taivaaseenastumisen katedraalissa jatkuvasti lisääntyvän kauhun vuoksi siunaamasta tsaaria ja vaati oprichninan lakkauttamista. Tämä teko oli yksi viimeisistä pisaroista kärsivällisyyden maljassa Ivan Kamala. Metropoliittaa vastaan ​​aloitettiin oikeudenkäynti, häneltä riistettiin arvo ja hänet karkotettiin Tver Otrochin luostariin.

Kansan suojelijan Philipin kohtalo ei ollut määrätty pääsemään ulos tämän luostarin muureista: vuonna 1569 häneltä riistettiin henkensä. He sanovat, ei ilman Malyuta Skuratovin - rakastetun vartijan ja kuninkaan avustajan - osallistumista.

Metropoliitin kärsimys ja hänen yrityksensä lopettaa verenvuodatus eivät jääneet huomaamatta: kerran häpeäksi joutunut Philip pyhitettiin. Ja me perimme ilmaisun "filkinin kirje". Mutta muistutan teitä, että tämä on myös yksi versioista, vaikkakin dramaattisin.

10. Laukussa

Yhden version mukaan tarina liittyy virkamiesten tapaan ottaa lahjuksia, jotka laitettiin päähineeseen. Esimerkiksi kirjassa A. TO. Tolstoi, "Ihmiset kokoontuivat komentoporteille ..." on sellaisia ​​​​rivejä:

Kantaja tuli diakonin luo, hän sanoi: ”Sinä olet isä
köyhät;
Jos vain auttaisit minua - näet rahapussin
kupari, -
Kaataisin ne, hän-hän, kymmenen ruplaa hatuun,
Vitsi!"
"Ihmettynyt nyt", virkailija sanoi ja nosti hattuaan. —
Älä viitsi!"

Toinen versio liittyy tapaan arpaa mistä tahansa syystä. Tätä varten esineet, joissa oli etiketti, laitettiin hatuun. Onnenarvan piirtäjä oli ehdottomasti pussissa.

Samaa mieltä oli V. JA. Dahl: "Se on hatussa - tontilta, jonka merkit ennen vanhaan, kuten nytkin, laitettiin hatuun." Michelson-sanakirja kuvaa tätä tarkemmin: ”Se on pussissa, ts. kenelle se viedään, se toteutuu - tavasta ratkaista riita arvalla; vahapalloja, joihin oli kaiverrettu asianosaisten nimet, heitettiin hattuihin; kuka omisti ensimmäisen pallon, hän oli oikeassa, ts. kenelle se tulee ulos, se toteutuu.

Mikä on suseki ja miksi kalachia kutsutaan raasteeksi? Miten kierrettyjä temppuja ilmestyi ja mikä on poljinhevonen? Näihin ja muihin uteliaisiin kysymyksiin löydät vastaukset kirjasta ”Pidä puheesta huolta. Venäjän sanojen ja ilmaisujen unohdettu historia.

Osta kirja