"Venäjän kielen kuolemaa tai huonontumista ei ole": haastattelu kielitieteilijä Maxim Krongauzin kanssa

Maxim Krongauz on kielitieteilijä, filologian tohtori ja professori Venäjän valtion humanistisessa yliopistossa ja kauppakorkeakoulussa. Luennoillaan hän kertoo, kuinka venäjän kieli muuttuu, mikä vaikuttaa tähän ja miksi taistelu sen "puhtaudesta" on merkityksetön.

Lifehacker puhui tiedemiehen kanssa ja selvitti, miksi verkkoviestintä edistää lukutaidottomuuden kehittymistä, mitä tehdä sanaston rikastamiseksi ja auttavatko elokuvat tässä asiassa. Opimme myös, miten kielitieteilijät ymmärtävät, että on aika lisätä tietty sana sanakirjaan ja miksi venäjän kielen säännöt muuttuvat niin hitaasti.

Tietoja kielitieteestä

- Miksi päätit opiskella kieliä?

Päätin olla opiskelematta kieliä, mutta tehdä kielitiedettä - toisin sanoen opiskella kieltä yleisenä mekanismina. Välitön ärsyke oli kiinnostus äidinkieltä - venäjää - kohtaan. Kielitiede on monipuolinen tiede, ja sen edustajat eivät ole yhtä erilaisia. Esimerkiksi kielitieteilijät opiskelevat teoriaa.

Minua kiinnostaa enemmän elävä kieli. Siksi keskityin modernin opiskeluun Venäjän kieli - Olen viime vuosikymmeninä yrittänyt ymmärtää, miten ja miksi se muuttuu. Ja se tapahtuu melko nopeasti. Joten tutkimusprosessista on tullut eräänlainen kilpailu kielestä.

- Mitä maailmassa tapahtuu kielen kanssa nyt?

Kielet tai kieli - nämä ovat eri asioita. Keskityn venäjään. On olemassa useita tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen voimakkaasti ja johtavat muutokseen. Vaikka suuri osa luetteloistani koskee myös muita suuria kieliä.

• Sosiaalinen tekijä. Meille tämä oli perestroika vuosina 1985-1991. Tuolloin halu täydelliseen vapauteen johti kielen voimakkaisiin muutoksiin. Kielen alkuperäiskansat rikkoivat onneksi kaikkia sääntöjä, mukaan lukien oikeinkirjoitus, rikkoutuneet normit, käyttivät kiroilua, kansankieltä ja ammattikieltä.
• Tekninen kehitys ja uudenlaisten viestintämuotojen syntyminen. Internetin syntyminen on johtanut uusien viestintäalueiden syntymiseen, joilla on ennennäkemättömät viestintäolosuhteet. Jopa matkapuhelimen keksiminen johti uuden viestintätilan muodostumiseen. Esimerkiksi hyvästelmä "ennen puhelua" syntyi aktiivisen viestinnän ansiosta matkapuhelimessa. Samaan aikaan elämämme vauhti kiihtyi, mikä johti joidenkin sanojen puristamiseen. Esimerkiksi tekstiviesteissä kirjoitetaan "ATP", ei "kiitos". Nämä ovat ilmeisiä ja pinnallisia esimerkkejä, mutta todellisuudessa muutokset ovat syvempiä.
• Globalisaatio, joka ilmenee englannin vaikutuksesta venäjään ja muihin suuriin kieliin. Se vaikuttaa itseensä Englanti, mutta vähän eri tavalla. Esimerkki olisi globaalin englannin, tämän kielen yksinkertaistetun version, syntyminen.

Tietoja sanakirjoista ja venäjän kielen säännöistä

- Miten kielitieteilijät ymmärtävät, että on aika lisätä tietty sana sanakirjaan? Vai mitä pitää sanoa tällä tavalla eikä toisin?

Tämä on hyvin monimutkainen kysymys, ja kielellisissä perinteissä - eri tavoin ja yhden sisällä - se ratkaistaan ​​eri tavoin. Venäjän sanasto on perin konservatiivinen.

Maassamme sanakirjoja julkaistiin perinteisesti uusia sanoja. Sana joutui viettämään jonkin aikaa heissä ennen kuin pääsi suureen venäjän kielen sanakirjaan - esimerkiksi selittävässä tai oikeinkirjoituksessa. Tämä on eräänlainen kiirastuli. Jos sana käyttäytyi hyvin - sitä käytettiin aktiivisesti, niin jonkin ajan kuluttua (viisi tai useampi vuosi) se voitaisiin sisällyttää tavalliseen venäläisen kirjallisen kielen sanakirjaan.

Ja tämä perinteiden noudattaminen on säilynyt suurelta osin tähän päivään. Siksi venäläiset sanakirjat ovat hyvin kaukana tämänpäiväisestä puheestamme. Monilla jo aktiivisesti käytetyillä sanoilla on vaikeuksia päästä niihin. Mielestäni tämä on ongelma. Ja en ole ollenkaan konservatiivinen tässä asiassa.

Nyt kielitieteilijät keskustelevat aktiivisesti siitä, mihin sanakirjaan tulemme lähitulevaisuudessa. Luulen että Internet antaa meille mahdollisuuden luoda uudentyyppistä lähdettä - nopeussanakirjaa. Pystymme tallentamaan siihen uusia sanoja, vaikka ne eivät juurtuisi tulevaisuudessa. Luonnollisesti asianmukaisilla merkinnöillä: se ilmestyi silloin - sitä ei ole löydetty tällaisen ajan jälkeen. Mutta hän ei ole vielä.

- Jos jotkut sanat eivät ole sanakirjassa ja ihmiset käyttävät niitä, käy ilmi, että he eivät puhu oikein?

Ajatat nykyistä konservatiivista suuntausta järjettömyyteen. En usko, että puhumme väärin, jos käytämme sanaa, jota ei ole vielä lisätty olemassa oleviin sanakirjoihin. Esimerkiksi kukaan ei syytä ihmisiä lukutaidottomuudesta, jos he sanovat sanan "HYIP". Sanakirjan puuttuminen monista uusista sanoista kertoo enemmän siitä, että olemme jäljessä sanastokirjoituksestamme.

- Mutta entä tilanne sanan "kahvi" kanssa? Vasta äskettäin on tullut mahdolliseksi käyttää sitä neutraalissa suvussa - eikä sitä pidetä lukutaidottomana.

Tämä on eri ongelma ja sitä on tarkasteltava erikseen. "Kahvi" ei ole lakannut olemasta sana Uros. Kielitieteilijät tunnustivat vain, että neutraali sukupuoli ei ole edes tasa -arvoinen, mutta hyväksyttävä. Vähemmän oikea, mutta silti kirjallisuuden normin puitteissa. Tämä on ehdottomasti oikea päätös, koska "kahvia" on käytetty yli sadan vuoden ajan myös neutraalissa suvussa. Hyvin koulutetut äidinkielenään puhuvat tekevät samoin.

Tietenkin me kaikki opimme koulussa, että on oikein sanoa "musta kahvi", ja jos käytämme "mustaa", niin tämä on törkeä virhe. Mutta tunnettujen, arvostettujen ja tietysti lukutaitoisten kirjailijoiden, esimerkiksi Konstantin Paustovskin, teksteissä on myös "kahvia" neutraalissa sukupuolessa. Tekijä sovelsi sitä, ja toimittaja ja oikolukija salli sen. Joten ilmaus tässä tapauksessa kävi läpi koko tarkastusketjun.

Muuttaessamme sääntöä todella teimme sen siten, että suurin osa venäjänkielisistä lakkasi olemasta lukutaidottomia. Ei ole mitään vikaa. Ja jos haluan, voin jatkaa maskuliinisen sukupuolen käyttöä.

Miksi sääntöjen muutos oli niin hidas?

Eri sanakirjoissa tämä tapahtui eri aikoina. Jotkut heistä ovat siis jo pitkään myöntäneet neutraalin sukupuolen sanalle "kahvi". Mutta vuosina 2009-2010 toimittajat huomasivat muutoksen sanakirjassa, joka sisällytettiin suositeltujen luetteloon. Tämän seurauksena koko skandaali kävi ilmi sanaston ympäriltä.

Kulttuurikantajien reaktio tällaisiin muutoksiin on aina negatiivinen. Koska he tiesivät, että "kahvi" oli maskuliininen. Ja tämä erotti kulttuurin kantajan kulttuurittomasta. Suvaitsevaisuus kastraattori johti siihen, että tämä etu katosi. Ihmiset tunsivat loukkaantumista - ja tämä synnytti monia konflikteja ja vitsejä.

Joku sanoi, että he eivät juo enää kahvia. Toiset ehdottivat, että musta kahvi oli huonoa kahvia (tai huonoa) ja musta kahvi oli hyvää. Kulttuurinen äidinkielenään puhuja on konservatiivinen eikä halua hänen muuttuvan. Mutta tämä on väistämätöntä: joskus muutoksia tapahtuu kielen sisällä. Kasterin lisääminen on nimenomaan sisäinen prosessi.

Venäjän kielellä sanat, jotka päättyvät "e": hen, ovat yleensä neutraaleja. Ja tämä koskee vain niitä sanoja, joissa "e" on loppu. Toisin sanoen hylättyjen sanojen mukaan esimerkiksi "meressä". Ja haluttomille sanoille "e" tai "o" ("takki" tai "kahvi") ei ole loppu, joten heidän ei pitäisi noudattaa tätä sääntöä.

Nykyaikaisempi esimerkki on "euro", jota alettiin heti käyttää maskuliinisessa sukupuolessa. Vaikuttaa todennäköisesti sanasta "dollari". Mutta vähitellen hänet vedettiin neutraaliryhmään. Koska "euro", vaikka se oli tuhoutumaton, päättyi "o": iin. Ja niin se alkoi käyttäytyä kuin merkki, jolla on tällainen loppu (esimerkiksi "ikkuna"). Sama tapahtui "kahvin" kanssa. Yleisessä kielessä sitä käytettiin kastraatissa ja joskus jopa taipuvainen.

Kielen "puhtaudesta", Internet -slängistä ja lukutaidosta

- Mitä ajattelette ihmisistä, jotka kannattavat tiettyä kielen "puhtautta" ja vastustavat lainaamista?

Kielellä on aina taistelu konservatiivien ja keksijöiden välillä. Jos hyppäämme kaksi vuosisataa taaksepäin, kompastumme väistämättä slavofiilien ja länsimaalaisten väliseen kiistaan. Myös amiraali Alexander Shishkovin nimi tulee esiin, joka tarjosi venäläisiä vaihtoehtoja ulkomaisille lainoille. Tämä kiista jatkuu tänään. Ja tässä ei ole oikeaa tai väärää: se on aina mitta ja maku.

En ole missään nimessä konservatiivinen. Uskon, että kieli on pakko vaihtaa. Mukaan lukien, koska siihen liittyy paljon lainaaminen. Mutta vauhti minulle, äidinkielenään puhuvana eikä kielitieteilijänä, ei myöskään ole aina miellyttävä ja mukava. Minua ärsyttää, kun törmän tekstissä tuntemattomiin termeihin, joita ei tarvitse etsiä sanakirjoista vaan Internetistä. Ja joissain tilanteissa käytän mieluummin venäläisiä sanoja yksinkertaisesti siksi, että ne ovat tutumpia.

Mutta olemme suurelta osin unohtaneet, kuinka kehittää venäläisiä vastineita lainaamiseen. Ja niin sanotut äidinkielen vartijat häviävät edelleen taistelun.

- Miten Internetin tulo vaikutti kieliin?

Tämä on valtava aihe, joten käsittelen muutamia perusasioita. Tietojen levitys Internetissä on erittäin nopeaa. Tämä luo erityisedellytykset sanan olemassaololle.

Ja muoti alkaa olla iso rooli. Se on aina ollut kielellä, mutta ei sellaisessa mittakaavassa. Nykyään sana voi nousta suosion huipulle, ja hetken kuluttua (usein lyhyt) katoaa kielestä kokonaan.

Mutta on myös pitkäikäisiä sanoja. Aiemmin annoin esimerkin "HYIP: stä". Siitä tuli melkein heti suosittu, kunnes se katoaa ja sitä käytetään jopa erittäin aktiivisesti.

Ensinnäkin se liittyi räppikulttuuriin, mutta sitten tuli nopeasti yhteiseen tilaan ja alkoi löytyä monien ihmisten puheesta. Ja hänellä on kaikki mahdollisuudet tulla tavallisiksi sanoiksi, osa Venäjän kieli.

Myös yksi erittäin tärkeistä ilmiöistä Internetin kielellä on "meme" -käsite. Sitä voidaan verrata siipisiin sanoihin ja ilmaisuihin, jotka ovat olleet olemassa jo pitkään. Mutta meemi on pohjimmiltaan erilainen kuin perinteiset lauseet: toisin kuin se, se elää suhteellisen lyhyen ajan - viikon, kuukauden. Hyvä jos on vuosi. Samaan aikaan meemit ilmestyvät jatkuvasti, ja tämä on merkki Internetin kielestä.

On tärkeää ymmärtää, että tulos ei ole tärkeä, vaan heidän syntymisprosessinsa. Eli ennen kuin itse prosessi käynnistettiin suhteellisen harvoin ja sen tulokset - sanat - elivät pitkään (vuosisatoja tai vuosikymmeniä). Mutta nyt on päinvastoin: sanat unohtuvat melko nopeasti, mutta ne keksitään lähes joka päivä.

- Mitä muita esimerkkejä on? Olet ilmeisesti maininnut sananpuristuksen aikaisemmin?

On muitakin esimerkkejä Internetin vaikutuksesta kieleen. Se vaatii nopeutta, joten sanojen pakkaus on melko elävä merkki siitä. Esimerkiksi kirjoitamme "ATP" "kiitos" tai "tervehdi" sijasta, ei "hei".

Vielä yksi esimerkki - lyhenteitä. Internetin ansiosta on ilmestynyt lyhenne, joka ei ole kovin tuttu venäjän kielelle. Aikaisemmin lyhensimme ylivoimaisesti substantiiviin keskittyneitä lausekkeita. Esimerkiksi CSKA on Central Army Sports Club. Avainsana on "klubi".

Ja Internetin nousun ja englannin kielen vaikutuksen vuoksi ilmaisujen lyhenteitä, jotka eivät välttämättä liity substantiiviin, alkoivat esiintyä suuressa määrin. Tämä on melko vakio englanniksi. Esimerkiksi ASAP (niin pian kuin mahdollista) - "mahdollisimman nopeasti".

Ja jotkut näistä lyhenteistä ovat tunkeutuneet venäjän kieleen. Esimerkiksi "IMHO" (imho - minun vaatimaton mielipiteeni) - "minun nöyrä mielipiteeni". Myös venäläiset lyhenteet ilmestyivät. Esimerkiksi "syow" - "tänään sain tietää." Ja nollan vuoden aikana törmäsin "ttt"-"pah-pah-pah".

- Miksi kommunikoimme eri tavalla Internetissä?

Tyypillisesti kirjallinen puhe on suuria tekstejä: monologeja, romaaneja, artikkeleita. Ja Internetin syntyminen johti siihen, että sitä alettiin käyttää aktiivisesti keskustelussa.

Keskustelemme kirjallisesti. Siksi tämä puhe oli elvytettävä, koska se on paljon kuivempaa kuin suullinen. Siitä puuttuu intonaatio, ilmeet, eleet.

Siksi paljon kielipeliä on ilmestynyt Internet -viestintään, josta puhuin aiemmin. Ja sitten oli hymiöitä - tämä on toinen esimerkki Internetin huomattavasta vaikutuksesta kieleen.

- Ovatko hymiöt ja emojit jo osa kieltä?

Hymiöt (vaikka eivät kaikki), ehdottomasti. Ja emojit paljon pienemmässä määrin. Vaikka ne ovat osa viestintäjärjestelmäämme, ne ovat silti kuvia, eivät kielellisiä merkkejä. Jälkimmäisiin kuuluu ensisijaisesti hymiö-hymy ja kulmakarvojen hymy.

Hymiöt kilpailevat välimerkkien kanssa, kuten pisteiden syrjäyttämisestä. Ne on integroitu täysin kielelliseen järjestelmään sanan laajassa merkityksessä.

- Edistääkö Internet lukutaidottomuuden kehittymistä? Miksi tämä tapahtuu?

Internetissä on erittäin suuri vapaus ja kielileikki. Tämä vaikuttaa sanojen käsittelyyn ja niiden graafiseen ulkonäköön. Venäjän kielellä tämä johtuu pääasiassa padonkin alakulttuurista, joka syntyi 1900 -luvun lopussa ja levisi nollavuosina.

Ja tietysti perestroikan aikana ihmiset halusivat saada mahdollisimman paljon vapautta ja kaikesta, myös oikeinkirjoitussäännöistä. Sitten tuli muodikasta kirjoittaa virheillä, mutta ei millään, vaan sellaisilla, jotka ovat myös tuntemattomia lukutaidottomille. Käytä esimerkiksi sanaa "hei" sanan "hei" sijasta.

"Paskien kielen" aikakausi oli olemassa melko pitkään - noin 10 vuotta. Tämä vaikutti virhesietoisuuteen. Koska poikkeaminen oikeinkirjoitussäännöistä, leikkisästi myönnetty, on anteeksiantava. Ja tämän ansiosta oli mahdollista voittaa mielessä oleva lukutaidottomuuden häpeä Neuvostoliiton ihmisistä.

Koska on mahdotonta kommunikoida täysin Internetissä, jos pelkäät tehdä virheen. Joten noughties auttoi tekemään valinnan viestinnän ja viestinnän sijaan lukutaidon sijaan.

Muoti "paskiaisten kielestä" on ohi, mutta kirjallisen puheen käsittelyn vapaus on säilytetty. Ja tänään jokainen kirjoittaa oman lukutaitonsa tai lukutaidottomuutensa vuoksi. Jos vastaus kysymykseen on melko yksinkertainen, lukutaito merkitsee kieltojen ja rajoitusten järjestelmää, ja Internet on aluksi vapauden tila, joka leviää vapauteen.

- Kieli on siirtymässä kohti yksinkertaisuutta. Voiko tällaisia ​​muutoksia sitten kutsua evoluutioksi?

Voi. Vain koko kielen, mutta sen osan kehityksen myötä. Esimerkiksi viestin lopussa oleva piste katoaa, koska sen puuttuminen ei haittaa ymmärtämistä. Loppujen lopuksi emme jätä sitä pois jokaisesta lauseesta, vaan lyhyen viestin lopussa, joka on jo kehystetty.

Jos noudatat sääntöjä, sinun on lopetettava piste, mutta mitään pahaa ei tapahdu, jos et. Keskustelukumppani ei todennäköisesti usko sinun olevan lukutaidoton. Nyt monet yleensä pitävät sitä erityisenä merkkinä, joka ilmaisee kirjoittajan vakavuuden tai tyytymättömyyden.

Joka tapauksessa tällaiset yksinkertaistukset liittyvät ihmiseen laiskuus. Kielitieteilijät kutsuvat tätä talouden periaatteeksi, mutta tämä on itse asiassa laiskuutta.

- Voivatko tällaiset yksinkertaistukset siirtyä ajan myötä liikekirjeenvaihtoon, kirjoihin ja tiedotusvälineisiin?

Haluaisin vastata, että ei. Nämä ovat eri alueita. Liiketoiminnan kirjeenvaihdon tulisi olla lukutaitoisempaa ja noudattaa vakiintuneita sääntöjä eikä muodin suuntauksia. Tätä tapaa ei myöskään pitäisi siirtää kirjoihin. Ja toimittajan ei pidä jättää asiaa väliin.

Kuitenkin tavallisella kirjallisella puheella on jonkin verran vaikutusta siihen, mikä on sen ulkopuolella. Mutta mitään ei voi tässä ennustaa. Ehkä selkeä raja säilyy, tai ehkä jotkut asiat lakkaavat olemasta periaatteellisia.

Mutta en näe vielä uhkaa tavalliselle kirjalliselle kielelle. Paitsi kun luen urheiluraportteja: niissä kohtaan usein lukutaidottomuutta. Syy on se, että kirjoittajan on tärkeämpää kirjoittaa uutiset nopeasti ja välittää jotain lukijalle kuin tarkistaa sanakirja.

- Mitä mieltä olette ihmisistä, jotka kutsuvat itseään kielioppi-natsiksi?

Kielioppi natsit eivät vain huomauta lukutaidottomuudesta vaan yrittävät parantaa puhetta. He käyttävät sitä argumenttina argumentissa: jos teet kieliopillisen virheen, et voi olla oikeassa. Joten he vähättelevät keskustelukumppania.

Minusta näytti aina siltä, ​​että heidän asemansa on haavoittuva, koska ne häiritsevät viestintää. Nykyään kieliopin natsien käyttäytyminen ei enää näytä kiireelliseltä keskustelunaiheelta. Viime aikoina niitä on pidetty eräänlaisena trollejajotka haittaavat viestintää.

Nyt myönnämme keskustelukumppanimme tietyn lukutaidottomuuden. Kaikki kirjoittavat lukutaitonsa vuoksi, ja ihmiset voivat vapaasti muodostaa oman mielipiteensä hänestä. Toisin sanoen joitakin virheitä voidaan todella pitää kunnianloukkauksina. Kuitenkin useimmiten henkilön asema on silti tärkeämpi kuin hänen tietämyksensä kielen säännöistä tässä keskustelussa.

- Mitkä väärinkäsitykset ärsyttävät sinua eniten kielitieteilijänä?

Minua ärsyttää hullusti myytti venäjän kielen kuolemasta. Koska suurin uhka hänelle on, kun hän katoaa viestinnästä, viestinnästä. Mutta venäjän kieltä käytetään aktiivisesti - puhumme sitä ja vastaamme. Emme siis puhu mistään kuolemasta ja huonontumisesta. Tietenkin sinun on huolehdittava äidinkielestäsi. Mutta tuollainen itkeminen ärsyttää. Tämä on usein yleisen mielipiteen manipulointia.

Ongelma on vain yhdellä alueella - in tiede ja tieteellisiä tekstejä. On taipumuksia, jotka ovat vaarallisia kielelle. Monet tutkijat kirjoittavat artikkeleita englanniksi. Tämä on ymmärrettävää: kirjailija haluaa saada tietää työstään kaikkialla maailmassa. Mutta jos kaikki hyvät tiedemiehet siirtyvät englanniksi, menetämme terminologian ja siten venäjän kielen tällä alalla.

Tietoja kohteliaisuudesta ja puheen kehittämisestä

- Kuinka vieraat voivat kohdella toisiaan neutraalisti ja kunnioittavasti?

Venäläisessä etiketissä on aina ollut yksinkertainen sääntö: jos tiedät keskustelukumppanin nimen (sillä ei ole väliä - nimi tai etunimi ja sukunimi), käytä sitä viestinnässä, muuten se ei ole kovin kohteliasta. Nykyään tätä sääntöä on rikottu osittain.

Venäläisiä viittauksia on valtava määrä. Erilaisia ​​sukulaisuuksia käytetään aktiivisesti, esimerkiksi "veli", "sisar", "täti", "setä", "äiti". Ja taksinkuljettajaa kutsutaan usein "pomoksi" tai "komentajaksi".

Mutta kaikki nämä ovat epävirallisia lauseita, jotka ovat sopivia vain, jos haluamme sulkea etäisyyden. Ja venäjän kielellä ei ole neutraalia osoitetta. Ja jos et tiedä keskustelukumppanin nimeä, sinun ei tarvitse käyttää yhteydenottolomakkeita ollenkaan.

- Ja miten sitten soittaa henkilölle esimerkiksi bussissa?

Käytä vain sanoja puheesta etiketti - "anteeksi anteeksi". Jos haluan herättää huomiota, en sano "monsieur" tai "Frau", vaan "Anteeksi, pudotit avaimesi". Tämä riittää kohteliaaseen viestintään.

- Miksi meillä on tapana puhua joillekin ihmisille kanssasi ja toisille kanssasi? Monilla Euroopan maiden kielillä toista vaihtoehtoa ei enää käytetä. Onko se myös venäjäksi?

Toivottavasti ei, koska en ole liian innokas yksinkertaistamaan tätä järjestelmää. Ja kun puhut monista Euroopan maista, et ole aivan oikeassa. Tämä ei tietenkään ole enää englanniksi, kuten joissakin muissa. Ja on niitä maita, joissa "sinun" käytön laajuus on yksinkertaisesti kaventunut. Mutta sana ei silti kadonnut.

Uskon, että tällainen demokratisointi on täysin vapaaehtoista. Eikä mielestäni ole taipumusta yksinkertaistaa tätä järjestelmää. Pikemminkin se on tärkeä englannille maailmankieleksi.

Monipuolisuus on todella kriittistä siellä. Missään tilanteessa minun ei pitäisi miettiä, miten puhua ihmiseen. Ja muut kielet voivat säilyttää joitakin vivahteita, monimutkaisempia järjestelmiä ja osajärjestelmiä.

"Sinä" ja "sinä" ovat erittäin mielenkiintoinen ja monimutkainen järjestelmä. Ja sen kuvaus on tärkeä osa kielen kielellistä tutkimusta. Kielitieteilijänä pidän monimutkaisuuden ylläpitämisestä. Ja koska operaattori on tottunut siihen, eikä minulla ole tarvetta toivoa muutoksia.

Ehkä tämä yksinkertaistaminen on tärkeämpää nuorille, joihin globalisaatio vaikuttaa enemmän.

- Miten rikastat sanastoa?

Lukea.

- Mitä lukea? Klassikoita? Vai onko se jo vanhentunut?

Vanhentunut, mutta silti hyödyllinen. Jos haluat rikastuttaa kieltäsi, sinun on luettava kaikki: modernit kirjat, tietokirjallisuus, Neuvostoliiton kirjallisuus, XIX vuosisadan klassikot.

Tietenkin, jos luet vanhaa kirjallisuutta, alat käyttää sanoja, joita nuoremmat keskustelukumppanit eivät ehkä tiedä. Mutta sinulla on suuri sanasto, joka on myös hyödyllistä, koska sanasto paljastaa maailman rikkauden.

- Voivatko elokuvat, joissa on hyvät vuoropuhelut, olla yhtä hyödyllisiä puheen kehitykselle kuin kirjat?

Elokuvat, joissa on hyvät vuoropuhelut, eivät välttämättä ole hyödyllisiä, ja huonoja elokuvia ei välttämättä. Hyvä dialogi on tapa, jolla puhumme. Tämä on luonnollinen puhuttu kieli, ja käytämme siinä pientä sanastoa.

"Huonoissa" vuoropuheluissa voidaan usein käyttää luonnotonta sanaa, jota ei yleensä lausuta normaalissa puheessa. Mutta se on edelleen hienostunut ja haastava tapa täydentää. Yksinkertainen - lukea kirjallisuutta.

Elämän hakkerointi Maxim Krongauzilta

Kirjat

Suosittelen oppilaani, vakavan ja mielenkiintoisen kielitieteilijän Irina Fufaeva -kirjaa -Millä nimellä naisia ​​kutsutaan». Tämä teos on omistettu aiheelle, josta yhteiskunnassa keskustellaan aktiivisesti - feminitiivit, ja kirjoittaja osoittaa todella järkevän näkemyksen tästä asiasta.

Myös läheinen kollegani Alexander Piperski kirjoitti kirjan ”Kielen rakentaminen", Josta hän sai" Valistaja "-palkinnon. Siinä hän puhuu keinotekoisista kielistä ja niiden keksimisestä. Minäkin neuvon.

Suosittelen kirjojani. Kuuluisin niistä on "Venäjän kieli hermoromahduksen partaalla”, Joka on omistettu juuri prosesseille, joista keskustelimme kanssanne tässä haastattelussa. Sen jatko oli kirja, joka oli omistettu Internetin kielen kehittämiselle - "Albanskyn itseopiskelu kirja", jossa Albansky on sellainen slängin nimi venäläiselle kielelle Internetissä.

Ja jo yhteistyössä viiden nuoren kollegan kanssa julkaistu kirja "Internetin kielen sanakirja.ru”, Siitä tuli yritys korjata venäjän kielen sanat ja ilmaukset, jotka ovat tärkeitä Internet -viestinnässä. Lisäksi olemme julkaisseet yhdessä muiden kirjailijoiden kanssa ”Sata kieltä: sanojen ja merkitysten universumi».

Video

Tässä ehkä luopun kielellisistä aiheista. Nautin haastattelujen katsomisesta YouTubessa. Alusta asti seurasin tarkasti Juri Dudem. Minusta näytti aina siltä, ​​että hänen videonsa olivat kirkkaita paitsi sisällön lisäksi myös kielellisessä mielessä.

Jos nuorten räppäreiden kanssa Dud vannoo aktiivisesti ja käyttää slängiä, niin älykkäiden ja vanhempien ihmisten kanssa hän puhuu aivan oikeaa venäjää. Haluan todella seurata Jurin ja hänen keskustelukumppaneidensa kielen monimuotoisuutta.

Tykkään myös katsoa haastatteluja Irina Shikhman ja Elizaveta Osetinskaya. Mielestäni he ovat hyvin uteliaita, myös nykyaikaisen venäjän kielen näkökulmasta.